Televisioitu pokeri

Pokerin käteispelien ja –turnausten näyttäminen televisiossa on yksi syistä, miksi pokerin suosio on niin huiman korkea kuin se on.

Televisioitu pokeri näytti maailmalle, että pokeri ei ollut vain peli, jota pelataan kuten mitä tahansa uhkapeliä savuisissa pelihuoneissa. Se paljasti pokerin olevan pelin jossa tarvitaan taitoa ja joka tarjoaa jännitystä.

Telkkaripokerin suosiosta saamme kiittää miestä nimeltä Henry Orenstein. Orenstein patentoi vuoden 1995 syyskuussa korttikameran, eli sen pienen pöydän reunaan upotetun kameran, jonka ansiosta me katsojat näemme mitkä kortit pelaajilla on.

Jos katsot Youtubesta vanhoja videoita vanhoista pokeritapahtumista niin saatat ajatella että ne vaikuttavat tylsiltä. Syy on yksinkertaisesti se, että emme näe pelaajien kortteja kuin all-in -tilanteissa, joten pelin seuraaminen on tylsää. Korttikameraa käytettiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 Late Night Poker-ohjelmassa ja tuon entisiä jännittävämmän ohjelman ansiosta näet nykyään mitä pöydässä oikeasti tapahtuu.

Mitä tällä kaikella on tekemistä pokeristrategian kanssa?

Sen verran, että älä ota oppia televisiopokerista. Niin hauskaa kuin sen seuraaminen onkin, strategioita ei televisiosta opi aivan yksinkertaisimpia perusteita lukuun ottamatta.

Lähetyksissä näytetään vain murto-osa käsistä. Toisin sanoen näet ne kaikki jaot, joissa tapahtuu “jotain erikoista”. Tavallisia “tylsiä” jakoja ei näytetä. Mutta pokerissa on tärkeää, että pelaa kaikki jaot hyvin. Siksipä ei kannata ottaa liikaa mallia televisiossa nähdyistä huimista all-ineistä ja villeistä bluffeista. Tärkeämpää on oppia pelaamaan hyvää peruspeliä.